Marraskuisena torstaiaamuna CMI:n nuoret rauhanlähettiläät kokoontuivat ulkoministeriön jykevien rautaporttien eteen. Katajanokan merellisen koleassa säässä yhden jos toisenkin hengitys huurusi vaaleanharmaina pilvinä ja pureva pakkanen sai asianosaisenkin kaipaamaan opiskelija-asunnon eteisnaulakkoon aamukiireessä unohtuneita villakintaita. Värjöttelevä seurueemme ohjattiin onneksi pian kokouskabinettiin, missä lämmin tee ja kahvi vetreyttivät istumalihakset ja irrottivat kielenkannat. Haaviston saavuttua Lennonit pääsivätkin oitis esittelemään CMI:n nuorten rauhanlähettiläiden agendaa sekä tulevan vuoden uusia projekti-ideoita. Ministeri osoitti kiinnostusta nuorten rauhantyötä kohtaan ja piti erittäin tärkeänä sitä, että nuoret ympäri maailman pääsevät aidosti edistämään tärkeiksi kokemiaan asioita sekä osallistumaan päätöksentekoon.

Ulkoministeriön kabinetissa keskustelu ohjautui pian käsittelemään kansainvälisiä konflikteja ja niiden ratkaisemista. Edeltävinä päivinä mediassa runsaasti huomiota osakseen saanut Venäjän ja Ukrainan välinen kriisi mietitytti Lennonien tavoin myös Haavistoa, joka toi esiin tilanteen monimutkaisuuden korostaen samalla idän ja lännen välisen dialogin merkitystä. Vastaavasti Haavisto piti tärkeänä toimivaa neuvottelutaktiikkaa: toisinaan on vain löydettävä sellainen kiintopiste, jonka turvin liikutaan millimetri kerrallaan kohti ratkaisua. Esimerkkinä hän mainitsi keskustelun Valko-Venäjän ulkoministerin kanssa. Tuolloin Haavisto oli useaan otteeseen vedonnut Valko-Venäjän omaan rooliin ja sitä kautta tuonut hienovaraisesti esiin huolensa alueen ihmisoikeustilanteesta ja suhteista ympäröiviin valtioihin. Ministerin puhetta kuunnellessa kävi nopeasti ilmi, että kansainvälisissä suhteissa vaaditaan ennen kaikkea pelisilmää. On tunnettava ja tunnistettava ne tekijät, jotka neuvottelukumppanille eniten merkitsevät sekä osattava dialogin ylläpitämiseksi hyödyntää tietämystään niin konfliktialueen historiasta kuin vallitsevista olosuhteista.

Niinikään Afganistanin kärjistynyt tilanne puhututti Lennoneita ja ulkoministeriä. Äärijärjestö Talibanin syyskuinen valtaannousu Afganistanissa sysäsi valtion humanitääriseen kriisiin, jota YK ja lukuisat muut kansainväliset järjestöt pyrkivät edelleen aktiivisesti torjumaan. Ongelmakohdaksi on kuitenkin muodostunut avunantaminen Afganistaniin siten, että taloudellinen tuki todellisuudessa tavoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat rivikansalaiset. Historian varrella Talibanin hallinnoimille alueille kohdistetut humanitääriset avustukset kun ovat kansalaisten palkkojen sijaan valuneet vallanpitäjien taskuihin. Kysymys on kaiken kaikkiaan vaikea ja pitää sisällään myös moraalisen näkökulman; onko Talibanin hallinnoimaa Afganistania syytä tukea ja jos, miten huolehditaan, että annetut varat tavoittavat alistetun kansan. Päätöksentekoa varjostaa entisestään paine, jota jatkuva nälänhätä, epätasa-arvo ja terveydenhuollon kriisi Afganistanissa aiheuttavat.

Synkkiäkin sävyjä saaneessa keskustelussa korostui kuitenkin eräs varteenotettava ratkaisumekanismi: neuvotteleminen. Työssään ulkoministerinä Haavisto kertoi osallistuneensa mitä erikoisimpiin tapaamisiin ja tulleensa poikkeuksetta siihen lopputulokseen, että kaikkien kanssa, mielipiteiden eroavaisuuksista huolimatta, voi ja pitääkin keskustella. Laajamittaistenkin konfliktien ratkaiseminen on aloitettava jostain ja ylipäätään samaan neuvottelupöytään pääseminen on huomattava askel sekin. Sen vuoksi Haavisto on työssään pyrkinyt haalimaan ympärilleen laajoja verkostoja ja sitä kautta järjestämään tapaamisia eri järjestöjen, ryhmittymien ja valtioiden johtajien kanssa. Usein kyse on myös oikeasta salapoliisityöstä; kenellä onkaan valta ja missä hänet voisi tavata?

Haavisto korosti erityisesti sitä, että ongelmia, niin pieniä kuin suuriakaan, ei tule paeta. Kansainvälisellä tasolla tehokas rauhanvälityksen ja ihmisoikeuksien edistämisen keino on tavoittaa ongelman ydin ja ylläpitää tiivistä dialogia osapuolten välillä. Lennonien kokemuksen mukaan tämä pätee myös arkipäivän tilanteisiin. Ihmisten välisten kahakoiden taustalle kätkeytyvät väärinymmärrykset ja ristiriidat ovat monissa tapauksissa selvitettävissä kunhan ongelmaan viitsitään pureutua ja jokaiselle annetaan oikeus tuoda esiin oma perusteltu näkökulmansa.

Johanna Säkkinen / Lennonit