Mustavalkoinen kuva Marttiahtisaaresta pukupäällä.

Ajankohtaista

Uutiset / 17.10.2016

Helsinkiläislukion oppilaat pääsivät ratkomaan riitaa Ahtisaari-päivien roolipelissä

Nuori äärioikeistolainen aktivisti ripustaa helsinkiläisen koulun kupeessa seinään julistetta. Julisteessa hän solvaa islamia ja vaatii loppua ”terroristien virralle”.

Nuori kiihkouskovainen muslimimies törmää aktivistiin kävellessään koulun ohi.

Mies tönäisee aktivistia, tarttuu julisteeseen ja repii sen palasiksi. Alkaa käsikähmä ja sanaharkka.

Konfliktinratkaisua voi harjoitella omassa koulussa

Näin alkaa konfliktinratkaisujärjestö CMI:n luoma roolipeli Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa Sykissä. Roolipelissä lukion kolmasluokkalaiset pääsevät ratkomaan koulun luona syttynyttä riitaa vuoropuhelun keinoin.

Vuoropuhelun tukeminen on yksi tärkeimmistä keinoista, joilla CMI yrittää sovitella erimielisyyksiä ja rakentaa rauhaa maailman vaikeimmissa paikoissa. Vuoropuhelun tarkoituksena on rakentaa luottamusta konfliktin osapuolten välille. Kun keskinäinen luottamus syntyy, voidaan alkaa etsiä ratkaisuja, joihin eri osapuolet voivat sitoutua.

Riidoista ja erimielisyyksistä on perimmiltään kyse niin omalla kadulla tai koululla syntyneissä kärhämissä kuin kansainvälisissä konflikteissakin. Roolipelin tarkoituksena on osoittaa, että kaikenlaiset konfliktit voidaan ratkaista rauhanomaisesti, jos taitoa ja tahtoa on.

Rauhanvälitysharjoitus kuuluu marraskuussa järjestettävien Ahtisaari-päivien materiaalipakettiin, jota opettajat voivat käyttää osana uutta perusopetussuunnitelmaa. Näin yläkoulujen ja lukioiden oppilaat voivat harjoitella riitojen ratkomista omassa koulussaan.

Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lukion kolmasluokkalaiset pääsivät ratkomaan riitaa CMI:n asiantuntijan Denis Matveevin opastuksella.

Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lukion kolmasluokkalaiset pääsivät ratkomaan riitaa CMI:n asiantuntijan Denis Matveevin opastuksella.

Päähenkilöt ja sillanrakentajat

Opettaja on roolipelin ohjaaja. Sykin pilottiharjoituksessa opettajana toimii CMI:n asiantuntija Denis Matveev.

Harjoituksen aluksi Matveev antaa jokaiselle oppilaalle roolihahmon. Kukin Matveevin ympärille kokoontuneesta 10 nuoresta saa eteensä lyhyen kuvauksen siitä, mikä oman roolihenkilön tausta on, mitä hän ajattelee ja tuntee.

Äärioikeistolaista aktivistia alkaa näytellä Patrick Haponen, kiihkouskovaista muslimia Ada Segerstam.

Roolijaon jälkeen Segerstam yrittää koulun pienen kulmahuoneen lattialla päästä hahmonsa nahkoihin.

”Hahmoni ei ole kovin diplomaattinen. Hän toimii enemmän tunteella kuin järjellä”, Segerstam pohtii.

Näytelmään tarvitaan myös niitä, jotka yrittävät rakentaa siltoja Haposen ja Segerstamin hahmojen välille. Esimerkiksi Nina Zhao näyttelee pakolaisia auttavan kansalaisjärjestön työntekijää. Anna Kristiina El-Khoury puolestaan on paikallinen toimittaja, joka on huolissaan pakolaisten tulon aiheuttamista jännitteistä.

Matveev kehottaa oppilaita pitämään mielessä, että nyt ei ole tarkoitus olla afrikkalaisen valtionpäämiehen saappaissa.

”Tämä voisi tapahtua suomalaisessa yhteiskunnassa, helsinkiläisellä koululla. Hypätkää oman roolihahmonne kenkiin. Teidän ei tarvitse tietää mitään kaukaisista maista”, Matveev korostaa.

Anna Kristiina El-Khoury yrittää paneutua toimittajaa esittävään roolihahmoonsa.

Anna Kristiina El-Khoury yrittää paneutua toimittajaa esittävään roolihahmoonsa.

Miten riita ratkeaa?

Alkukohtauksen jälkeen paikalle saapuneet sivulliset yrittävät nopeasti tehdä lopun päähenkilöiden käsikähmästä ja sanaharkasta.

”Tämä ei ole paras tapa ja paikka selvittää erimielisyyksiä”, sanoo Nina Zhaon esittämä kansalaisjärjestön työntekijä, joka on tullut hakemaan lastaan koulusta.

Muut pelaajat vievät päähenkilöt erilleen. Maaperän tunnustelu sovinnolle alkaa. Nuori äärioikeistolainen aktivisti painottaa, että hänellä on oikeus ilmaista mielipiteensä. Hänen mukaansa hyökkäys häntä vastaan osoittaa, että muslimipakolaiset eivät ole integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

”He ovat kaikki väkivaltaisia. Meidän pitäisi rajoittaa pakolaisten määrää.”

Toimittaja ja kansalaisjärjestön työntekijä yrittävät saada aktivistin ymmärtämään, ettei hän saisi yleistää yhden yksilön väkivaltaista käytöstä koskemaan kaikkia muslimeja. Kansalaisjärjestön työntekijä korostaa, että Suomella on moraalinen velvollisuus auttaa sodan jaloista pakenevia ihmisiä, koska myös suomalaisia on autettu sotien aikana.

Muslimies muistuttaa, ettei hän ole pakolainen, vaan Suomen kansalainen, joka on asunut täällä 18 vuotta. Muslimien ja heidän uskontonsa leimaaminen saa miehen veren kiehumaan.

”En voi antaa ihmisten puhua soopaa. Minulla on oikeus räjäyttää itseni ilmaan, jos hänellä on oikeus tehdä noin”, sanoo Segerstamin näyttelemä muslimimies.

Miehen mielestä länsimaissa ihmiset eivät ole kiinnostuneita siitä ”helvetistä”, jossa ihmiset elävät Lähi-idässä.

”Olen kyllästynyt tähän.”

Sillanrakentajat muistuttavat miestä, ettei vastakkainasettelun rakentaminen ja väkivalta ole ratkaisuja.

Lopulta osapuolet suostuvat puhumaan saman pöydän ääressä. Syntyy yhteisymmärrys siitä, että väkivalta on väärin, ja että maahanmuuttajien on tärkeää sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kansalaisjärjestön työntekijä tarjoaa kummallekin työtä järjestössään. Ainakin osa oppilaista on sitä mieltä, että sovinto on tekemällä tehty.

Matveev pitää ratkaisua kuitenkin hyvänä esimerkkinä sovinnosta, jossa kumpikin osapuoli voittaa. Työttömyys heijastui selvästi kummankin asenteisiin.

”Löysitte luovan ratkaisun. Kumpikin sai työpaikan. Syntyi myös mahdollisuus tehdä yhteistyötä”, Matveev kehuu.

Se, olivatko sillanrakentajat puolueellisia, herättää keskustelua harjoituksen jälkeen. Äärioikeistolainen aktivisti ei saanut yhtä paljon tukea kuin kiihkomuslimi. Sovittelijat myös suhtautuivat häneen kylmäkiskoisemmin.

Segerstamin mukaan hänelle kerrottiin, ettei hänen tarvitse pyytää anteeksi.

”Muistakaa, että sillanrakentajan tehtävä ei ole kertoa riidan osapuolelle millainen hänen pitäisi olla, vaan esittää avoimia kysymyksiä esimerkiksi siitä, miltä hänestä tuntuu”, muistuttaa Matveev.

Äärioikeistolaista aktivistia esittänyt Patrick Haponen ja kiihkouskovaista muslimia esittänyt Ada Segerstam paiskasivat kättä riidan ratkettua.

Äärioikeistolaista aktivistia esittänyt Patrick Haponen ja kiihkouskovaista muslimia esittänyt Ada Segerstam paiskasivat kättä riidan ratkettua.

”On osa yleissivistystä, että osaa selvittää riidan”

Toisen ihmisen saappaisiin hyppääminen ei ollut oppilaille aivan helppoa.

”Oli todella vaikea päästä hahmon mielenmaisemaan ja alkaa improvisoida siltä pohjalta”, kuvailee Segerstam.

”Aluksi oli hankalaa. Jännitti. Pikku hiljaa rooliin tottui ja se alkoi toimia. Ymmärsi, mitä kuului sanoa”, kuvailee kansalaisjärjestön työntekijää esittänyt Nina Zhao.

Moni harmitteli, ettei kestävämmän sovinnon rakentamiseksi ollut tämän enempää aikaa. Vaikka aikaa tuntui olevan liian vähän, oppilaiden mielestä harjoituksesta oli hyötyä. Se näytti, miten vuoropuhelu toimii. Se myös auttoi asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tulemaan tietoiseksi omasta käyttäytymisestä vaikeassa paikassa.

”Opin, miten toiselle tulisi puhua konfliktitilanteessa”, Zhao kuvailee.

Oppilaat pitävät mahdollisena, että vastaava välienselvittely voisi oikeasti leimahtaa helsinkiläisellä koululla.

”Vaikka meistä jokaisesta ei tulisikaan rauhanrakentajaa, on osa yleissivistystä, että osaa selvittää riidan”, Segerstam kuvailee.